Last night in soho: karmivaa kauhua 1960-luvulla

Unelmat toteutuvat 1960-luvun Lontooseen sijoittuvassa kauhuelokuvassa – vai toteutuvatko sittenkään? Varo mitä toivot, kehottaa ohjaaja Edgar Wrigth.

Last Night in Soho on psykologinen trilleri, jossa nuori Eloise uneksii itsensä ajassa taaksepäin ja pääsee hetkeksi nauttimaan svengaavasta Lontoosta. Seuraten laulajaksi halajavan Sandien askeleita pitkin Sohon katuja, naiivi Eloisa joutuu pian luopumaan ruusunpunaisista laseistaan ja oppii karmealla tavalla miten unelmat murtuvat.

Kauhunomainen Last Night in Soho on pyörryttävä hyppäys 1960-luvun Lontoon pikkukujille, yökerhoihin ja makuuhuoneeseen, jossa tapahtuu kauheita. Elokuvan pääosissa nähdään loistavat Thomasin McKenzieAnya Taylor-Joy ja Matt Smith.

Kuuntele, mitä mieltä Filmifriikit ovat Last Night in Soho -leffasta ja lue alta arvostelu!

Filmifriikit-podcastia voit kuunnella kaikissa näissä sovelluksissa:
SpotifyGoogle PodcastsAnchorRadioPublicBreakerPocket Casts

Millä aikakaudella ja missä asuisit, jos saisit päättää? Nuorelle Eloiselle vastaus on selvä: 1960-luvun Lontoossa. Vaatesuunnittelijan urasta haaveileva tyttö lähtee opiskelemaan unelmiensa kaupunkiin.

Sitten vilkas mielikuvitus tai voimat tuonpuoleisesta (vai ovatko ne sittenkin mielenterveysongelmat?) vievät tytön ajassa taaksepäin. Nukahdettuaan Eloise palaa svengaavaan Lontooseen, jossa kulkee laulajaksi haluavan Sandien askeleissa pitkin Sohon katuja. Aikakausi ei kuitenkaan ole niin ruusuista – ainakaan nuorille naisille – kuin Eloise on haaveillut.

Last Night in Soho on karmiva, piinaava ja ennen kaikkea surullinen tarina, jossa seurataan miten unelmat murtuvat ja miten epätoivo ajaa kammottaviin tekoihin.

Ohjaaja Edgar Wright teki leffan päästäkseen eroon omasta nostalgian tunteestaan. Wright halusi omien sanojensa mukaan parantaa itsensä kaipuusta 1960-luvulle. Hän selvästi rakastaa aikakautta ja leffa onkin täynnä nyökkäyksiä ajan pop-kulttuuriin. Käsikirjoituksesta vastaavat Wright ja Krysty Wilson-Cairns herättävät menneisyyden osiltaan eloon ja näyttävät sen synkän puolen.

Elokuvan viesti on selvä: Et voi palata ajassa taaksepäin – ja vaikka voisitkin, haluaisitko sitä todella?

Näyttelijät tekevät hienoa työtä. Sandieta esittävä Any Taylor-Joy on häikäisevä ja varastaa shown. Queen’s Gambit -sarjasta tunnetuksi noussut tähti tekee hahmosta sekä vahvan että haavoittuvaisen ja pitää yleisön puolellaan loppuun asti. Thomasin McKenzie on loistava valinta nuoren naivin Eloisen rooliin. Hänen kaurissilmäinen ihmetyksensä ja hiljallinen irtautuminen todellisuudesta on uskottavaa ja piinallista seurattavaa.

Miellyttävä Matt Smith muuttuu prinssistä sammakoksi ja muovautuu lipevän Jackin rooliin täydellisesti. Ja kuka onkaan se epäilyttävä vanha herra, jonka kantabaarissa Eloise alkaa työskennellä? Noh, tietysti 60-luvun ikoninen näyttelijä Terence Stamp. Saman aikakauden The Avengers -sarjan tähti Diana Rigg puolestaan esittää vuokraemäntä Collinsia.

Musiikilla on iso rooli elokuvassa. Leffan soundtrack on loistava ja täynnä ajan naisartisteja. Puvustus ja meikit ovat liian teatraaliset – ja sehän juuri on tarkoitus. Elokuva nostaa pinnalle kaikki 60-luvun kliseet.

Visuaalisesti Last Night In Soho on ylitseampuva, upea ja yllättävä. Voi, kun kaikki elokuvat näyttäisivät näin hyvältä! Ajoittaisin verinenkin trilleri kiihtyy karmivaa loppua kohden ja painajaismainen tunnelma sen kun kasvaa. Vaikka loppu hieman lässähtääkin, pysyy leffan fiilis pitkään mielessä.


Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s